En tiedä enää, tahtoisinko nousta edes kuolleista
Tuttuun helvettiin on kai helppo jäädä, kun ei tiedä taivaasta mitään
Liekö sellaista edes olemassa
Enkä tiedä enää, onko kyse enää tahdosta vai jaksamisesta
Jaksamiseni on haurasta lasia
Tai ilmaan haihtuvaa savua
On kai helpointa jäädä paikoilleen
omaan pehmustettuun hautaansa
Sillä henki on väsynyt etsimään taivasta, jota ei ole
Ehkä näin mikään ei voi enää satuttaa tai enempää säröjä tuottaa
Tai entä jos kuuluukin vaan varjomaailmaan
Sielujen vankilaan pimeässä kuilussa
Jos paikkani on tarkoitettu sinne
Riittääkö kenenkään voimat kipeämään sieltä ylös?
Ja jos pääseekin kerran ylös pilven reunalle, jos se on sittenkin totta,
ja sitten taas tipahtaakin
Saako moneen kertaan hajonneesta ehjää?
♥ niitä kliseehaleja. paljon, ja lämpimiä sellaisia.
VastaaPoistaKiitos ihana <3
PoistaKirjoitat kauniisti, tuttuja ajatuksia.
VastaaPoistaTommy Tabermann kirjoitti: "Ehjimmät meistä on sirpaleista tehty."
Eli tavallaan ei, monen kertaan hajonneesta ei voi saada täysin ehjää, mutta ehkä eri tavalla ehjän kuin monesta muusta.
Voimia. <3
Kiitos sinulle. <3 Niin, ainakin oppii empaattisemmaksi ihmiseksi ja pystyy auttamaan muita saman kokeneita.
PoistaTätä blogia lukiessani minulle tulee aina mieleen, että haluaisin kääriä sinut hienoon kashmir-huopaan ja halata loputtomasti. Toivoisin niin, että sinulla olisi lämmin ja turvallinen olo. <3
VastaaPoistaVoi ihana ajatus! <3
PoistaToi kuu muistuttaa kristallipalloani ;)
VastaaPoistaNiinkä? ;D
PoistaSanoistasi välittyy syvä tuska, jonka voi aistia....Voimia <3
VastaaPoistaKiitos voimatoivotuksista<3
Poista